Kiitos!

Hyvä työ! -kampanja on päättynyt, mutta työhyvinvoinnin edistäminen jatkuu!

Oli upeaa huomata, miten moni pysähtyi kampanjan aikana pohtimaan omaa työhyvinvointiaan. Kiitos kaikista kommenteista, tykkäyksistä ja siitä, että rohkeasti lähditte kampanjaan mukaan pohtimaan työhyvinvointianne. Olemme häkeltyneitä, kiitollisia ja äärimmäisen motivoituneita jatkamaan tällä tiellä.

Kommenteista ja blogeista on noussut esiin upeita ideoita työhyvinvoinnin parantamiseksi käytännössä: kiitollisuuspäiväkirja Instagramiin, kiitollisuusfläppitaulu, hiljaisuushuone rauhoittumiseen, yhteinen aamupala ja työhyvinvointikahvila, vain muutaman mainitaksemme. Lisäksi esille ovat nousseet ne aina yhtä merkitykselliset hyvinvoinnin peruspilarit: liikunta, ruoka, ajanhallinta, työyhteisö, esimiestyö sekä työn ja vapaa-ajan tasapaino.  

Blogikirjoitukset ovat olleet tämän kampanjan sydän, ja on ollut upea lukea mitä eri alojen ammattilaiset ajattelevat työhyvinvoinnista. Niin monia upeita blogikirjoituksia, hienoja ajatuksia ja viisaita ihmisiä. Kiitos kaikille blogikirjoittajille.

Jos jokin tässä kampanjassa kolahti, pysähdyit hetkeksi asian äärelle, teit jonkin pienen muutoksen tai kannustit jotakuta toista työhyvinvoinnin parantamiseen, kerro se meille. Kaikki palaute on tervetullutta. 

Pitäkää huolta itsestänne ja työhyvinvoinnistanne!

Ja muistetaan hymyillä, se tutkitusti tarttuu!

Kiitos!

Aurinkoisin terveisin

Terhi & Jaana

Hyvä työ! -kampanjan tekijät 

No ne on niitä arjen pieniä hetkiä!

Olen Jaana Torn, olen se toinen tämän hienon kampanjan tekijöistä. Taustaltani olen sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilainen ja työskennellyt hoitoalalla useamman vuoden. Perheeseeni kuuluvat puoliso, neljä ihanaa lasta ja pari kissaa. Tasapainoilen tällä hetkellä sosionomiopintojen, työelämän ja lapsiperheen arjen välillä ja se onkin melkoista surffausta!

Voisinko minä elämässä erilaisiin asioihin kompastellut, vanhemmuuden kuuluisissa ruuhkavuosissa pyristelevä nainen oppia nauttimaan pienistä arjen hetkistä enemmän ja oikeasti hiljentää välillä?

Positiivinen elämän asenne. Hymyile. Herää hyvin levätyn yön jälkeen, rauhassa venytellen.  Anna hetki aikaa itsellesi. Pysähdy ja nauti.

Näitä kyseisiä asioita olen niin usein itsekin erilaisilta sivustoilta lukenut. Tämän opinnäytetyömme ideaseminaarissa olijatkin virnistivät kuullessaan aiheemme taustalla olevan positiivisen psykologian. Aluksi oma mielikuvanikin oli sellainen, jossa yltiöpositiiviset ja äärimmilleen viritetyt ihmiset ovat aktiivisia kaikilla elämänalueilla, tuoden auringonvalon jokaiselle ympärillään olevalle. Usein pohdinkin mistä ihmeestä se kaikki energia tulee?

Minä en joogaa. Aivan liian harvoin venyttelen ja toisinaan liikuntakin jää kiireen takia väliin. Eikä aina ole niin kiirekään, olen vain niin väsynyt päivän jälkeen, että pötkötän ennemmin viltin alla lempisarjaani katsellen. Aivan liian usein hiivin lapsilta salaa karkkikätkölle.. Ei ehkä kaikkein terveellisin ja suositelluin tapa palautua, mutta toisinaan toimivin.

No ne on niitä arjen pieniä hetkiä!

Hyvän ystävän kanssa lenkkeillessä tai metsässä kävellessä mieli lepää ja hiljaisuus on suorastaan huumaavaa. Lapset toivat hoitopaikalla tehtyjä piirroksiaan minulle, oli ollut ikävä äitiä. Illalla teimme ruokaa ja kävimme yhdessä leikkipuistossa. Saimme nukuttua pitkästä aikaa koko yön. Heräsin ennen muita ja nautin aamukahvin rauhassa.Tämän jälkeen olin valmis herättämään lapset uuteen päivään hyväntuulisena ja kohtaamaan työkaverit sekä asiakkaat levollisena ja iloisena.

Osaanhan minä nähdä ne positiiviset ja iloa tuottavat asiat!

Sosiaali- ja terveysalalla työskentelevänä teen työtä muiden hyvinvoinnin eteen. Kotona on perhe huolehdittavana ja jossain välissä olisi ihana tavata ystäviäkin. Suorittaminen ja kiire seuraavat liian usein mukana kotiin. Luovat ja loistavat ideat saattavat iskeä, vaikka keskellä yötä. Varsinkin silloin, kun olen valtavan innostunut jostakin projektista, työn ja vapaa-ajan rajat menevät herkästi sekaisin. Tämän tiedostaminen ja omien stressioireiden tunnistaminen riittävän ajoissa, auttavat minua hiljentämään ja lepäämään ajoissa. 

Työyhteisössä toisten ihmisten osaamisen ja tekemisen arvostaminen on tärkeää. Hyvin hoidetusta työtehtävästä voi antaa positiivista palautetta tai mönkään menneestä tilanteesta selvitään yhdessä keskustellen. Mikäli työpaikalla ei ole säännöllistä mahdollisuutta työnohjaukseen, voi työkavereiden kanssa omassa porukassa käydä tilanteita läpi. Niitä ei pidä kantaa mukana. Työyhteisössä on yhtä lailla mukana esimies, jonka työtä helpottaa huomattavasti työyhteisö, joka tavoittelee samoja tavoitteita ja puhaltaa yhteen hiileen. Toisinaan ollaan samassa ”uppoavassa laivassa”, toisinaan koetaan suurta työniloa ja onnistumisia. Yhteinen huumori pitää sopivan rennon fiiliksen yllä. 😊

Me vietämme elämästämme ison osan työpaikoilla ja elämä heittää meidän jokaisen eteen erilaisia haasteita. Ollaan siis myötätuntoisia toisiamme kohtaan, työssä olemisen ei tarvitse olla pelkkää selviytymistä päivästä toiseen.

Halaa ja rakasta. Hymyile ja naura. Ole läsnä. Pidä itsestäsi ja läheisistäsi huolta! Ei se sen ihmeellisempää ole. 

Lopuksi haluan vielä kiittää Terhiä. Meillä on ollut riemunhyppyjä ja naurua, turhautumista, paniikkia, ehkä kauhua 😊 Elämäniloa ja innostusta. Olen ylpeä sinusta ja on ollut upeaa tehdä yhteistyötä juuri sinun kanssa. Aivan mieletön energia ja positiivinen elämän asenne! Kiitos! 

HAASTE! KIITOS

Tänään haastamme kiittämään työkaveria tai yhteistyökumppania. 

Kirjoita post it -lapulle tai vastaavalle jokin positiivinen asia henkilöstä ketä haluat kiittää. Vie lappu paikkaan, josta kyseinen henkilö voi sen löytää (tietokoneen näyttö, lokeron ovi, työhuoneen ovi jne.). Älä laita omaa nimeäsi lappuun, vaan anna henkilön rauhassa arvuutella kuka häntä on muistanut.

Kerro meille miten tämä vaikutti teidän työpaikkanne ilmapiiriin. 

Positiivista hyrinää työpäivään toivotellen! 

Luonnolliset asiat eivät ole hävettäviä

Kirjoittaja kirjailija Ilmari Kiannon Turjanlinnan huussin oven edessä

Kesällä 2016. Ovessa oleva latinankielinen lause on suomennettuna otsikossa.

Olen Huovisen Markku ja toimin tällä hetkellä etsivänä nuorisotyöntekijänä Mikkelin kaupungilla. Nykyistä tehtävääni olen hoitanut vajaan vuoden. Työhistoriaani sisältyy useita työnantajia, joista pisimpään palvelin Mäntyharjun kuntaa, eli 25 vuotta. Tarkoitukseni on pohtia työnimua eli sitä tunnetta kun tulee sanotuksi, että nythän tämä kulkee kuin kusi lautaa pitkin. Onnistumisen ilo ja tunne vain vahvistuu kun kokemuksen voi jakaa työyhteisönsä kanssa ja nyt en tarkoittanut sitä kusemista vaan kaikkea mahdollista työtä sinänsä.

Pohjakoulutukseni on nuorisotyöntutkinto vuodelta 1985. Aikuisiällä olen sitten kouluttautunut työn ohessa Yhteiskuntatieteiden Maisteriksi Jyväskylän Yliopistosta ja tulipa laaja-alainen opettajan pätevyys siinä sivussa. Pääaineeni oli yhteiskuntapolitiikka. Lisäksi luin sosiologiaa, valtio-oppia ja aikuiskasvatustieteitä. Nuorisotyöntekijäksi olen tuntenut itseni aina, vaikka olenkin toiminut välillä opetustehtävissä Mikkelin Ammattikorkeakoulussa sekä Suomen Nuoriso-opisto Paukkulassa.

Työhyvinvointiani koskeviin kysymyksiin olen törmännyt elämäni aikana lukuisia kertoja. Kainuulainen sanonta, että kun unta ja nälkää piisaa, niin asiat ovat hyvin, pitää paikkansa. Työn ja levon rytmittäminen kuulostaa kliseeltä, mutta siinä piilee totuuden siemen. Minulle liikunta raittiissa ilmassa merkitsee paljon. Liikkuessa mieli tasaantuu ja rauhoittuu. Metsä on hyvä paikka. Toki kulttuuriset harrastukset, jotka samalla ovat sosiaalisia auttavat oman minuuteni kehittymisen tiellä. Näin koen niin työelämän ja elämän yleensä olevan, kasvua ja kehittymistä joksikin, jotakin kohti. Lainaan tähän edesmennyttä Martti Lindqvistia, joka totesi, että ihmisen oma minuus paljastuu ja rakentuu toisten ihmisten yhteydessä. 

Näytelmäkerho Mäntyharjussa tuo minulle yhdessä tekemisen riemun ja onnistumisen ja epäonnistumisten kokemukset ja se eheyttää, uskokaa pois. 

Kirjoittaminen tuo myös minulle mielenrauhaa. Saan kokemuksen, jossa tunnen ajatelleeni lopullisesti. Näin taisi myös ranskalainen filosofi Michel Foucalt todeta ja jaan näkemyksen mielelläni. Pidän asioiden pohtimisesta ja luettu teoria loksahtelee työssänikin käytännön kokemusten kautta. En siis ole sitä tyyppiä, joka rajaa työ- ja vapaa-ajan jyrkästi vaan työpäivä kulkeutuu vapaa-aikaan ja päinvastoin. Automatkat ovat oiva keino prosessoida asioita.

Työ antaa minulle potkua vapaa-aikaan. Ilman työtä vapaa-aika ei erottuisi ja päinvastoin. Pidän työni sosiaalisuudesta ja ihmisistä ympärilläni. Kurkotan toista ihmistä kohti ja minua kohti kurkotetaan, rohkeasti ja aidosti. Vapaa-aika ja lepo antavat minulle potkua taas työhön. 

Näitten vuorottelu on kuin sateen ja poudan vuoropuhelua. Molemmat ovat luonnossa kasvulle tärkeitä. Työttömyyden kokeneena tiedän, miltä tuntuu kun sateen jälkeen tuleekin pakkanen. Siitä toivutaan, jos lämpöön päästään takaisin mahdollisimman pian. Kasvitkin elävät symbioosissa keskenään ja taipuvat valoa kohti. Yhteisöt ja ystävät ovat valoa parhaimmillaan.

Työyhteisössäni pyrin olemaan tilannetajuinen ja aito, oma persoonani. Autan ja tulen autetuksi. Työhyvinvointi lähtee siitä, että olen rehellinen. Luottamus, keskinäinen luottamus on keskeinen asia. Hyvä svingi tarttuu ja innostaa vokalistin lauluun ja joka taas innostaa entistä parempaan svingiin. Tällä tavalla filosofi Pekka Himanen onkin verrannut rikastuttavaa työyhteisöä. Se on kuin bändi ja sen kuuluisa komppi, joka on tärkeää, jotta vokalisti ja kitaristi pääsevät kaikkia innostaviin sfääreihin omissa tulkinnoissaan. Yhteistyö on voimaa ja yhteissoitto luo kokonaisuuden. Työyhteisössä minulla, kuten kaikilla on vastuunsa itsestä ja sitä kautta muista. Arvaa oma tilasi ja anna arvo toisillekin, pätee ja sitä yritän noudattaa. Huumori ei ole koskaan pahitteeksi ja arvostan tilannetajuista, lämmintä, sarkastistakin huumoria, joka tuo työyhteisöön voimaa.

Työnimu ja positiivinen stressi ovat käsitteitä, jotka olen kokenut. Jos työyhteisössä vallitsee hyvien esimieskäytäntöjen seurauksena vapaa ja erilaisuutta arvostava ilmapiiri, löytää joukkue, tiimi helpommin sen paljon puhutun ”yhteen hiileen puhaltamisen” tärkeyden merkityksen. Tällä hetkellä arvostan paljon Mikkelin Kaupungin nuorisopalveluiden ilmapiiriä, uskon, että se synnyttää työnimua. Työnimun kanssa on oltava tietenkin varovainen, jotta ihminen ymmärtää levätä, eikä ajaudu ”ylikunnon” seurauksena väsymyksen kierteeseen.

Vinkki onkin, että ymmärtää tarkkailla itseään ja arvioida toimintaansa. Kuinka paljon vapaa-ajalla käytän aikaani työpaikkani liittyvien asioiden ajattelemiseen? Se on tärkeää ja inhimillistä, mutta jos huomaan käyttäväni aikaa liikaa, mietin mikä sen aiheuttaa? Positiivinenkin voi kääntyä negatiiviseksi huomaamatta, ikään kuin kissantassuin hiipien. 

Työsidonnaisuus liiallisuutena heikentää lopulta myös ihmissuhteita, niin työpaikalla kuin kotona, vapaa-ajalla. Ihmissuhteet ovat kuitenkin loppujen lopuksi ne tärkeimmät, joitten kautta elän ja pidänkin ensisijaisen tärkeänä, että asioista puhutaan niitten oikeilla nimillä. Työssä käyvä ihminen elää vuorokaudestaan työlle 8-10 tuntia. Ei ole siis yhdentekevää, miten elämme siellä toinen toisillemme.

Reilu esimies, työterveys, työsuojelu ja uskolliset ystävä auttavat jos vaikeuksia tulee. Luettelon ensimmäinen ja viimeiset kun ovat olemassa, niin keskimmäisille on vähemmän tarvetta. Kun hätä on suuri, niin avun soisi olevan lähellä. Kaikissa ovissa ei ole latinankielisiä lauseita kuten Ilmari Kiannolla huussin ovessa. Moni meistä on kuitenkin lukenut latinankieltä sairauskertomuksistaan. Luonnollisissa asioissa ei ole mitään hävettävää, on luonnollista olla innostunut, mutta yhtä luonnollista työn kuormittavana väsynyt. Homines sumus, non dei, olemme ihmisiä, emme jumalia.

                                                                                                        

Markku Huovinen

HAASTE! Stressinhallinta

Stressi voi olla positiivinen voimavara ja sitä tarvitaan sopivassa määrin tavoitteisiin pääsyssä. Opettele tunnistamaan stressioireet itsessäsi ajoissa ja hallitsemaan niitä. Ota etäisyyttä asiaan. Käy kahvi- ja ruokatauoilla, jaa työt kiireellisiin ja ei - kiireellisiin. Tee selkeät rajat työn ja vapaa-ajan välille. Sulje työpuhelin ja tietokone, anna aikaa läheisillesi, hemmottele itseäsi, syö ja nuku riittävästi.  

Ota apua vastaan rohkeasti. Vastoinkäymisetkin voi oppia näkemään oppimiskokemuksina.

Pohdi pystytkö itse vaikuttamaan stressin syihin?  Murehditko liikaa asioita, joihin et itse pysty vaikuttamaan?  

Yksi hyvä tapa on pitää ajankäyttöpäiväkirjaa.   

Aloita tarkastelemalla ajankäyttöäsi päiväkirjan avulla. Kirjoita ylös vuorokauden tapahtumat sekä niihin kulutettu aika mahdollisimman tarkasti. Jaa tapahtumat lepoon, työhön ja vapaa-aikaan. Jatka viikon ajan ja pohdi mitä haluaisit muuttaa ja kuinka sen tekisit? Voit kirjata myös onnistumiset ja muut ilonaiheet päiväkirjaan. 

Voit myös kommentoida meille millaisin keinoin sinä hallitset stressiä? 

Laita hyvät keinot jakoon!  

Käy kokeilemassa linkin hengitysharjoitusta

https://www.youtube.com/watch?v=eoBgnWnIhnw   

Se fiilis, kun teet työtä jota rakastat

Täällä puolella ruutua on Anne Kohvakka, Mikkelin ehkäisevän päihdetyön koordinaattori, ja ”alter egoni Päihteetön Pupu”. Olen aikuisiällä alaa vaihtanut ja paikkansa löytänyt onnekas. Olen siis se tyyppi, joka sai uuden tilaisuuden löytää paikkansa työelämässä!

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa

Tein pohjalle pitkän työuran varhaiskasvatuksessa, ensin perhepäivähoitajana, ja myöhemmin päiväkodeissa lastenhoitajana. Rakastin työtäni, mutta terveydelliset seikat pakottivat miettimään alanvaihtoa jo alle nelikymppisenä. Kun olkapäät ja niska eivät kestäneet enää lasten sylissäpitämistä ja perushoitoon kuuluvia töitä, niin oli selvä, että yksi työpolku on loppuun kuljettu. Oli turhauttavaa, kun työssä ei voinut antaa kaikkeaan, ja asiakaskunta, lapset ja perheet, olisivat todellakin ansainneet parasta. Tässä vaiheessa kaupungin järjestämä työterveyshoito ja –lääkärit  ottivat loistavan kopin minusta, ja kaupungin urakierron avulla lähdettiin suunnittelemaan uutta alkua. Tämä oli jälkeenpäin todella arvokas asia, sekä mielenterveyden että oman itsetuntoni kannalta. Tässä nivelvaiheessa olisin helposti voinut jäädä syrjään työmarkkinoilla, saatikka leimaantua tai leimata itse itseni arvottomaksi. Nyt sen sijaan vahvuuteni kartoitettiin, ja yhdessä etsittiin reitti, jossa työurani voisi kääntyä ihan uusille, kukoistaville poluille.

Siinä kohdassa suunnitelmat olivat selvät, sillä tiesin tarkalleen haluavani suuntautua ammattikorkean kautta kansalais- ja nuorisotyön pariin. Koulun ovet aukesivat ensi yrittämällä ja opiskelun aikana kirkastui selkeästi ala, jolla olin vahvimmillani. Erään koulutehtävänä olleen ”haastattele ammattilaista”-tehtävän myötä päädyin ohjaajaksi nuorten pariin, silloiselle Mikkelin Olkkarille. Aloitin päihdetyön ohjaajana, aluksi korjaavassa työssä. Riemukseni sain pian sijaisuuden kautta mahdollisuuden iskeä kiinni ehkäisevän päihdetyön puolelle.

Työni muuttuu, niin minäkin! Ja aina vaan parempaan suuntaan… J

Olen tehnyt ehkäisevää päihdetyötä vuodesta 2014, ja viimeisin muutos työhön tuli tämän vuoden alussa. Matkalla on tullut eteen sijaisuuksien loppumista, sopeutumista paluuseen vanhaan päiväkotityöhön, uusia sairastumisia ja lopulta paluu pysyvästi varhaiskasvatuksesta pois. Ehdin nähdä sote-kiemurat, ja elin pitkään tilanteessa, jossa en tiennyt siirrynkö sotelle, kaupungin leipiin vai jäänkö tyhjän päälle. Se oli kieltämättä henkisesti kuormittavaa aikaa. Viimein tuli kaupungin päättäjien tahtotilan ansiosta huojentava tietoa. Mikkeli teki rohkean ja uraauurtavan ratkaisun, ja palkkasi itselleen oman ept-koordinaattorin. Hip hurraa!

Siirryin pois lyhyistä sijaisuuksista ”vakiduuniin” Mikkelin kaupungille, sivistystoimen alle, ehkäisevän päihdetyön koordinaattorin työhön. Nyt vastuualueenani on ehkäisevä päihdekasvatus ilman ikärajoja. Olen päässyt ihannetilaan; työhön jossa voi työskennellä eri-ikäisten kanssa, luovasti ja uutta ideoiden, upeassa työyhteisössä jossa on usean ammattikunnan ammattilaisia. Työhuoneeni sijaitsee Ohjaamo Olkkarilla, jossa on edustettuna paikallisen nuorisotyön osaamisen ”kerma”. Sieltä käsin on helppo tehdä työtä yhteistyössä usean eri ammattikunnan kanssa.

Työssä jaksamisen perusta, eli tuki työajan ulkopuolella on onneksi kunnossa. Itselleni suurin ilon aihe on perhe. Lapseni, kumppanini ja suku, ilman niitä olisin vain varjo itsestäni.  Lisäksi minua kannattelevat ystävät, harrastukset ja kaikki se naurua tuottava, joka voimaannuttaa minua työn ulkopuolella. Voisin kuvailla niiden merkitystä monin sanakääntein, mutta keskityn oleelliseen. Sanon vain siis <3 ja kiitos kun olette!

Oma päivittäinen työhyvinvointini pohjaa kolmeen tärkeään peruspilariin.

Ensimmäinen pilari on työstä saatava tyydytys! 

Päällimmäinen tunne on päivittäinen ilo, kiitollisuus ja nautinto siitä, että olen työssä jota rakastan. Jaksan edelleen hämmästellä ja ilahtua sitä, kuinka miellyttävää voi olla lähteä töihin, vaikka työni on henkisesti kuormittavinta koko työurani aikana. Tässä työssä saan kuitenkin myös suurimmat onnistumisen kokemukset ja oivallukset ammatillisen kehittymisen saralla. Saan muokata työtäni vaihtelevien tarpeiden mukaan, voin reagoida nopeasti muuttuviin olosuhteisiin kevyesti ja joustavasti, ja minulla on lupa pysyä ajan hermoilla ilman kankeaa byrokratiaa taustalla.

Työni on kausittaisesti nopeatempoista ja lankavyydit, joita käsisssäni pitelen, ovat hetkittäin hyvinkin moninaiset (ja sotkuiset myös).  Työssäni järjestän tapahtumia, joissa kohdataan nuoria suurina ryhminä ja joskus työ on yhtä paljon tapahtumatuotantoa, kuin päihdekasvatusta. Näinä hetkinä epäonnistumisen pelko, ja huoli siitä onko kaikki tarvittava tehty, vievät ajoittain sekä yöunet että ruokahalun. Vastakohtana on kuitenkin riemu siitä, että saan kehittää uutta, kokeilla ja ideoida lennokkaitakin tapoja saada päihdeasiat puheeksi ja kuntalaisten tietoisuuteen.

Päihteetön Pupu on yksi mieleenpainuvimmista ja kiitollisimmista tavoistani tehdä työtä. 

Siinä roolissa todellakin heittäydytään päihdekasvatukseen koko fyysisen että psyykkisen kapasiteetin voimilla. Oma itseni on sen verran toimistotantta, kukkahattutäti, ettei se puoli minusta puhuttele etenkään nuoria mainittavammin. Sen sijaan Pupu on hassu ja pöhkö, ja ylittää kaikki ikä- ja sukupuolirajat. Pupulla ei ole arvoasemaa, ei normiroolia ”valistajana” saatikka tarvetta puhua toimistopöydän takaa. Sen sijaan pupu kohtaa jokaisen tasa-arvoisena ja samanveroisena. Minulla on mahdollisuus ”työrooliin” joka puhuttelee kaikenikäisiä joka on helposti lähestyttävä. Harvassa työssä on tällaista mahdollisuutta. Olen siis työssä, jossa vahvuuteni pääsevät esiin ja kehittymään. Saan joka päivä heittäytyä uuteen, tehdä työtä jossa positiivisuus korostuu ja keksiä, hullutella, visioida, oppia uutta ja tehdä työtä yhdessä lukuisten upeiden ihmisten kanssa.

Toinen pilari on työn hyvä johtaminen.

Olen saanut esimiehekseni (tai no, esinaisekseni) sellaisen henkilön, joka luottaa tekemisiini ja kannustaa sekä kuuntelee. Koen, että osaamistani arvostetaan, ja että saan tukea tarvitessani sitä. Pomoni on helposti tavoitettavissa eri kanavia pitkin, ja saan vastaukset kysymyksiin nopeasti. Työssä jaksamista edesauttaa kummasti, kun esimies ottaa minut huomioon sekä ihmisenä, että ammattilaisena ja alaisena.

Keskusteluun tulee aina positiivinen lähtökohta, kun esimiehen äänessä kuuluu vilpitön kiinnostus ja halu kuulla työstäni ja myös tehdä työtä yhteisen asian eteen.  Kun pomo ottaa kerta toisensa jälkeen esittämäni asiat huomioon, reagoi niihin, keskustelee ja pohtii sekä kannustaa, on helppoa jaksaa työssä ja tehdä parastaan. Voin myös luottaa siihen, että kun työssäni tulee eteen kehittämisen tai pohdinnan paikkoja, ne hoidetaan ammattimaisesti ja kehittävässä hengessä. Minulla on yksinkertaisesti turvallinen olo, kun työ on hyvin ja ammattimaisesti johdettu. Tämä antaa raamit joissa työskennellä turvallisesti, ja vapautta kukoistaa omien vahvuuksieni kautta.

Oman työn johtaminen on sen sijaan vielä keskeneräinen prosessi. Minun on vaikeaa sanoa ”Ei!” ja uskon ehtiväni joka paikkaan. Oma kehittämiskohteeni on siis rajata työni sellaiseksi, että jaksan päivästä ja vuodesta toiseen. Rajaaminen ja priorisoiminen, hankalaa mutta pakollista… sitä opettelen parhaillaan.

Kolmantena pilarina on hyvä työyhteisö. 

Työpaikka, jossa nauru kuplii kahvihuoneen lisäksi käytävillä ja työpöytien äärellä, on ehdottomasti tavoittelemisen ja kiitoksen arvoinen. Itselleni on tärkeää, että työpaikalta löytyy niitä, joiden kanssa kemiat kohtaavat, sekä niitä, jotka kylvävät positiivisuutta ympärilleen.  Tällaiset persoonat tekevät työpaikallakin tapahtuvista kohtaamisista hermoja lepuuttavia ja voimaa antavia lepotaukoja aivomyrskyjen keskellä. Pyrin myös itse joka päivä työpaikalla olemaan sellainen ihminen, jonka kohtaamisesta jäisi jollekulle syy hymyyn. Hymyn eteenpäin levittäminen on loistava tapa lisätä koko työpaikan työhyvinvointia; se on nopea, ei rasita antajaansa tai saajaansa, ei vaadi toiselta vastapalvelusta tai maksa mitään. Mikä parasta, sen vaikutukset kestävät pitkään.

Työhyvinvointi ei vaadi sirkustemppuja, ei suurta ja näyttävää tapahtumaa, tai viikkojen suunnittelua.

Hyvinvointi työssä ei ole yksi suuri tempaus kerran vuodessa, vaan pieniä lämpimiä arkisia asioita joka päivä: kahvihuoneissa, käytävillä, ulko-ovella kohdatessa. Kiitos toiselle hyvästä työstä, kehu tai lämmin halaus, tai vaikkapa silmiin kohotettu katse seinille tuijottelun sijaan.  Itse vien arjen työhyvinvointia jakamalla hymyä ja positiivisuutta toisille, tänäänkin. Tässä siis hymy sinulle, voit valita kuvasta otatko sen vastaan Annelta vai Pupulta… J Toivon myös että levität sitä eteenpäin. Hymyillään! 

HAASTE! Työn tuunaaminen.

Työn tuunaamisella tarkoitetaan työn muokkaamista itselle mielenkiintoisemmaksi, innostavammaksi ja vähemmän kuormittavaksi - nykyisen työn puitteissa. (Lähde: Manka, M. & Manka, M.-L. 2016. Työhyvinvointi)

Tänään haastamme sinut pohtimaan miten sinä voisit muuttaa työtäsi itsellesi mielekkäämmäksi. Pysähdy ja mieti, haluaisitko tai voisitko tehtä työtäsi jollakin uudella tavalla? Jokainen työntekijä pystyy vähintäänkin vaikuttamaan omaan olemiseensa, tekemiseensä ja siihen millaisen näkökulman asioihin ottaa. Pystyt ehkä vaikuttamaan enemmän kuin uskotkaan. Tai ehkä olet jo tuunannut työsi itsellesi mielekkäämmäksi. Kerro meille siitäkin!  

Pohdi, ja halutessasi kerro meille, mikä lisäisi sinun voimiasi ja innostustasi työssä? 

Pohdinnan tueksi muutama ajatustenherättäjä:  Oman työn tavoite, merkitys, näkökulma, yhteistyön tekeminen, vuorovaikutus, työtehtävät (eri tavalla, lisää, pois, uudet haasteet), oman osaamisen lisääminen, rutiinien rikkominen, uudet ideat...

Ruokavalio, uni ja työvälineet!

Nimeni on Ari Siitarinen ja työskentelen Savonlinja Oy:ssä varastopäällikkönä ja työsuojelupäällikkönä. Olen 38-vuotias ja perheeseeni kuuluu vaimo ja kolme lasta.

Iän karttuessa olen alkanut miettiä ruokavaliota. Vaikka se ei vieläkään ole oppikirjojen mukainen, olen tietoisesti lisännyt kasvisten määrää ja kiinnittänyt huomiota eri tyypin rasvoihin. Ruokavalio vaikuttaa vireyteen ja sitä kautta työssä jaksamiseen. Onhan tästä ollut tietysti jo pitkään juttua lehtien palstoilla ja tv-ohjelmissa, mutta eihän suomalainen mies tietenkään usko ennen kuin itse kokeilee.

Toiseksi kiinnitän erityistä huomiota unen määrään. Pyrin nukkumaan vähintään 7 tuntia joka yö. Noin vuosi sitten investoimme kotona ja satsasimme kunnolliseen sänkyyn ja patjoihin. Vaikka ratkaisu olikin hinnakas, päätös ei ole kaduttanut. Vanhan ja uuden ero on niin valtava. Koska ihminen viettää lähes kolmanneksen elämästään sängyssä, siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Tämä on muuten suora lainaus eräältä sänkymyyjältä.

Työyhteisössä mietin ihmisten lisäksi työkaluja ja -ympäristöä. Ehjillä ja asianmukaisilla työvälineillä työ on turvallista, tehokasta ja motivoivaa.  Koska työympäristön yleinen siisteys lisää viihtyvyyttä, haluan parantaa sitä omassa työyhteisössä. Ihmisten suhteen toimin tasapuolisesti ja sovittelevasti. Ongelmatilanteet haluan ratkaista mahdollisimman pian. Uudessa pestissä työsuojelupäällikkönä haluan olla kuunteleva ja keskusteleva.
Sitten oikein erityinen työn imun ja ilon tuokio. Se hetki, kun näin Savonlinjan uuden brändin mukaisen auton ensimmäistä kertaa. Siitä tuli välittömästi hyvä fiilis ja innostunut olo. Tiedän etten ole ainoa jolle kävi näin.

Käytännön vinkki: Kiitos-sanaa ei voi koskaan käyttää liikaa. Sitä kannattaa viljellä ja hyvällä tuurilla saat sen ”tartutettua” ympärillesi. Pienestäkin avusta tai palveluksesta kiittäminen parantaa yhteishenkeä.

Kuva: Katja Loikkanen

HAASTE! Työympäristö

Kiinnitä tänään erityisesti huomiota työympäristöösi. 

Tarkkaile työskentelyasentoasi ja sitä mitä työsi vaatii sinulta fyysisesti. Istu selkäsuorana, ovatko kätesi hyvässä asennossa? Jos työsi sisältää paljon istumista, muista nousta ajoittain ylös. 

Muista ergonomia. Liu'uta, siirrä, käytä koko kehoa, pidä paino jaloilla ja selkä suorana. Huomioi omat voimavarasi, hyödynnä moniammatillisuus ja käytä apuvälineitä. 

Pysähdy hetkeksi ja mieti: Onko työpisteesi toimiva? Innostava? Tukevatko puitteet sinun työtäsi?  Olisiko parempi, jos olisi hiljaisempaa vai kaipaatko musiikkia rytmittämään työtäsi?

Onko työpisteessä liikkuminen esteetöntä? Ovatko tarvittavat tavarat lähelläsi? Tarkasta työtuolin toimivuus ja tason korkeus.

Kerro tai jaa kuva omasta työympäristöstäsi. Millaisia muutoksia olet sinne tehnyt tai haluaisit tehtävän?

Itsestä huolehtiminen alkaa vasta kun ymmärtää, että se on oikeasti tarpeen

Olen Marika Mayor ja toimin kahvilayrittäjänä Mikkelissä, Kahvila Nandassa. Itsestä huolehtiminen alkaa vasta kun ymmärtää, että se on oikeasti tarpeen. 

Itse en siis koe huolehtineeni omasta hyvinvoinnistani yhtä paljon kuin se olisi ollut hyödyllistä, ennen kuin vasta nyt. Laitoin vuoden 2017 henkilökohtaiseksi tavoitteekseni niinkin yksinkertaisen asian kuin ”tasapaino”, koskien koko elämää. Keinot itsestä huolehtimiseen ovat ne perinteiset, mutta yllättävän vaikeat ylläpitää eli ruokarytmi, se että siis ylipäätään syö, liikunta, ihmissuhteista huolehtiminen, riittävä uni sekä tarpeeksi paljon vapaa-aikaa.


Yritän olla vaatimatta itseltäni liikoja ja hyväksyä sen, että teen virheitä tai että joskus on vain levättävä. 

En ikävä kyllä ole henkilöstöjohtaja ja koen, että siinä minulla on suuri kasvunpaikka, mutta silti yritän pienillä eleillä kertoa, että työntekijät ovat minulle tärkeitä. Keitän meillä esimerkiksi aamupuuron ja tarjoilen aamukahvit melkein joka aamu. Siitä on kiva aloittaa päivä ja tulee sitten syötyä itsekin se kuuluisa aamupala. Sitä kannattaa kokeilla muidenkin!?

Keitän meillä esimerkiksi aamupuuron ja tarjoilen aamukahvit melkein joka aamu.

Meillä melkeinpä kaikki päivät ovat melkoista vauhtia ja vaihtuvia tilanteita, joten työn imuun pääsee helposti vain tulemalla töihin. Suurimpia ilon hetkiä on, kun huomaan, etten ole tämän paikan kanssa yksin, vaan että meillä on mahtava henkilökunta, joka toteuttaa yhteisiä visioita ihan yhtä innolla kuin minä itsekin. 

kahvilananda.fi

instagram.fi/kahvilananda

Haaste! Tunnista vahvuutesi

Tänään haastamme sinut pohtimaan vahvuuksiasi. Luonteenvahvuuksien käyttö on tutkitusti yhteydessä onnellisuuteen ja elämäntyytyväisyyteen. Kun pääsemme käyttämään vahvuuksiamme työssä, työtyytyväisyytemme lisääntyy.

Oletko koskaan pohtinut mitkä ovat sinun vahvuutesi?

Pysähdy hetkeksi ja mieti viisi vahvuuttasi ja kirjaa ne ylös. 

1.

2.

3.

4.

5.

Mene sen jälkeen viacharacter.org osoitteeseen ja täytä VIA -mittari. Kerro meille yllätyitkö tuloksista! Mieti myös mielessäsi jokin tilanne, jossa voit näitä vahvuuksia soveltaa.

Halutessasi jaa meille vahvuutesi ja ajatuksesi haasteen suhteen. Haasta myös kaksi kaveriasi tai työyhteisösi pohtimaan vahvuuksia ja niiden merkitystä. 

Aurinkoista työpäivää!

Ihminen on kokonaisuus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Olen ammatiltani sairaanhoitaja.Työni on pitkälti vuorovaikutusta, yhteistyötä, verkostoitumista, kuuntelua, kohtaamista ja läsnäoloa erilaisten ihmisten kanssa. Lyhyesti sanottuna vuorokaudesta käytän noin 8h työaikaa sosiaalisissa ja hyvin haastavissa tilanteissa. Miten sitten käytän loput  16h vuorokaudesta?

Osan tietysti  toivon mukaan 7-8 hyvin nukkumalla. Loput päivän 8 tunnista perheen ja omien harrastusten parissa. Mökkeily, luonto, eläimet ja fyysiset harrasteet ovat erityisen tärkeitä. Mitä rankempi työrupeama, sitä rankemmat suoritteet fyysisesti. Hiihdän, juoksen, ratsastan ja teen puuhommia. Halkoja tehdessä voi purkaa negatiiviset tunteet hyvin!

Ympäri vuoden käyn uimassa kerran-kaksi viikossa. Avantoon jäävät loputkin stressin tuntemukset. ”Kotikutoinen rentoutuminen” = mindfulness on myös tehokasta!

Mökkeily, luonto, eläimet ja fyysiset harrasteet ovat erityisen tärkeitä. Mitä rankempi työrupeama, sitä rankemmat suoritteet fyysisesti.

Työhyvinvointia voi jokainen miettiä omalla kohdallaan. Miten aloitat päivän, millä tuulella tulet töihin, annatko oman ulkopuolisen elämän vaikuttaa työhösi ? Näihin voi aika pitkälti itse vaikuttaa. Huumori on monen päivän pelastaja, mutta myös muiden tunteiden jakaminen työasioista. Joskus olemalla armollinen itselle  ja muille, auttaa jaksamaan eteenpäin. Sen minkä tekee, yrittää tehdä niin hyvin kuin osaa.

Työniloa tuovat onnistumiset hoitotyössä. 

Positiivisen palautteen saaminen, varsinkin potilaalta ja omaisilta. Työniloa tuovat myös potilaiden kanssa yhteiset mukavat kokemukset esim. retket jne.

Useampana vuotena (kohta 20v.) olen ollut järjestämässä kuntoilukuukausia, kevätkuntoiluprojekteja, naamiaisia, pikkujouluja, läksiäisiä jne. jne. Kaikki eivät lähde mukaan, mutta osa porukasta aina innostuu.  Teemme myös humoristia pikkupiloja toisillemme ja näin saamme ainakin itse nauraa omille piloillemme!

Hyvällä esimiehellä ja esimiehen tuella jaksaa myös hyvin pitkälle työssään. Pienimmät eleet voivat olla esim. että kysyt ja aidosti haluat tietää mitä sinun työkaverillesi kuuluu? Ja kuuntelet, olet läsnä. Jos huomaa, että toisella on kiire, voi pelkästään kahvikupposen tuominen työn ääreen olla mukava pieni ele! Karkit ja herkut silloin tällöin kahvipöydässä häviävät tosi tehokkaasti! Vaikkakin porukassa joka vuosi yritetään myös laihduttaa…

Kaiken kaikkiaan on ihmisen kokonaisuus muistettava! Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hyvä fyysinen kunto pitää päänupinkin paremmassa kunnossa ja eivätkä taudit tartu niin hyvin!

Sairaanhoitaja
Mikkelistä 

HAASTE! Liikunta

Tänään haastamme sinut liikkumaan! Liikunta vaikuttaa tutkitusti psyykkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti. Liikunnan avulla voidaan hallita stressiä, parantaa unen laatua ja helpottaa nukahtamista. Pidä siis huolta itsestäsi ja liiku!

Tänään, lähde pitkälle kävelylle, käy juoksemassa, käy rangella lyömässä palloja,  ratsasta, pelaa jalkapalloa, pulahda uimaan, laita musiikki soimaan ja tanssi, hakkaa halkoja, joogaa, venyttele, käy salilla tai jumppaa kotona. Kuuntele kehoasi! Mitä se kaipaa? Tyyli on vapaa. 

Kommentoi ja kerro meille mikä on sinulle mieluisin tapa liikkua? Jaa myös halutessasi kuva tämän päivän liikunnallisesta hetkestäsi! 

https://www.facebook.com/hyvatyoasiaa/

Aurinkoista viikonloppua sinulle! 

Hyvän elämän tasapainoa!

Olen Tuulevi Aschan, ihmisen kokoisen työelämän edistäjä, henkilöstövalmentaja ja työnohjaaja. Työskentelen Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulussa Tiedosta-hankkeen projektipäällikkönä.

Pyrin hyvän elämän tasapainoon. Minulla on keskimääräistä korkeampi riski siihen, että vastuuntuntoisena ihmisenä päästän työasiat muun elämän edelle. Siksi teen tietoisia valintoja elämän rytmittämisessä: varaan kalenteriin lomamatkoja, pitkiä viikonloppuja ja hyvän mielen kulttuurimenoja. Se tarkoittaa vaikka matkoja perheenjäsenten kanssa tai viikonvaihteen viettoa opiskelukaverien seurassa. Aina katkot eivät vaadi rahaa, vaan sopimista jostain yhteisestä tekemisestä. Jos en varaile näitä, niin kalenteri täyttyy helposti työstä tai sen ajattelusta.

Yksi itsestä huolehtimisen keino on riittävä lepo. Uuvuttuani yli kymmenen vuotta sitten, jouduin opettelemaan sitä, paljonko esimerkiksi tarvitsen unta voidakseni hyvin. Vaikeatkin asiat näyttävät valoisammilta ja helpommin ratkottavilta, kun on nukkunut tarpeeksi.

Yksinyrittäjävuosien jälkeen työyhteisö on päivittäinen ilon aihe. Koitankin kiittää työkavereita aina kun on aihetta – ja onhan sitä päivittäin.

Työniloa koin ihan juuri äsken, kun puhuimme porukalla hankeviestinnästä. Jaoin samankaltaisia kokemuksia kollegoiden kanssa. Pohdimme toimintatapoja ja jo tehtyjä asioita. Opimme toisiltamme. Samalla tunsin kuuluvani joukkoon ja tuli keskinäisen tsemppauksen fiilis.

VINKKI

Kannustan kiittämään ja huomioimaan työyhteisön sisällä. Ei siihen tarvita esimiehen määräystä tai ohjeita. Käytännön voi aloittaa myös työyhteisön sisäisesti yhteisesti. Kiitoksia varten voi laittaa kahvihuoneeseen valkotaulun ja kirjoittaa mietteitä sinne. Perjantaikahvilla voidaan porukalla kertoilla työporukan kivat jutut ja onnistumiset: vaikka ilmiantaa kollegoita myönteisessä mielessä. Käynnistäkää hyvän kierrettä!

HAASTE! Lepo ja palautuminen

Meillä jokaisella on oma tapamme palautua työpäivästä ja viikosta. Pysähdy hetkeksi miettimään millä tavalla sinä palaudut työpäivästä ja työviikosta? Miten sinä saat ajatuksesi pois työasioista? Missä sinun mielesi lepää? Palautumisen keinot voivat olla hyvinkin yksilöllisiä.

Halutessasi kerro jokin hyväksi todettu ja konkreettinen tapa saada ajatukset pois työstä. Voit kirjoittaa vinkkejäsi kommenttikenttään, jakaa kuvia tai vaikka videon. Lisää keskustelua aiheesta Facebook -sivullamme. 

https://www.facebook.com/hyvatyoasiaa/

Aurinkoista viikonloppua sinulle!

Moi kaikki työhyvinvoinnista välittäjät!

Olen Sonja Hiltunen ja teen töitä luokanopettajana 40 aikuisen ja 450 oppilaan koulussa. Keskimäärin 5x45 minuuttia työpäivästäni vietän ainakin periaatteessa 20 silmäparin tuijotettavana. Mikä ihana duuni!

Huolehdin työhyvinvoinnistani tekemällä työstäni itselleni mielekästä. Ajoittain se on vaikeaa. Koitan olla vaipumatta vakavuuteen ja nauraa aina tilaisuuden tullen. Ajoittain sekin on vaikeaa, mutta yhdessä tekeminen avaa usein omia kankeita näkökulmia. Työn vastapainoksi huolehdin itsestäni juoksemalla ulkona, syömällä harmi kyllä pääasiassa sisällä ja jakamalla huoleni auliisti ystäville kahvin ja pullan ääressä.

Siitä päästäänkin luontevasti työyhteisötekooni:
Työhyvinvointikahvila! Miten hullun hauskaa puuhaa! Idea pääpiirteissään on, että muutama yli-innokas opettaja (kai muutkin voi tätä tehdä?) leipoo jonkin päivän tai teeman kunniaksi. Myös ostetut eväät käy. Pöytäliina on tärkeä ja se, että kaadetaan kahvi kuppeihin. 

Uskomatonta, miten ilahduttavaa on juoda töissä jonkun toisen juuri Sinua varten kaatamaa kahvia!

Työniloa koen tiimipalavereissa, kun suunnittelun lomassa valitetaan ja nauretaan. Osoitetaan myötätuntoa ja ymmärrystä ja ollaan aina valmiita tukemaan työkaveria. Työn imua koen luokassa, kun lasten kanssa lähdetään sivuraiteille ja annetaan hommien lähteä käsistä - tai kun ylipäätään annetaan hommien lähteä käsistä. Se on yhteinen ja hallitsematon liito, vaikka päätyisikin mahalaskuun, mihin auttamatta toisinaan päätyy...

Työhyvinvoinnin parantamiseksi hymy toimii aina. Ja vitsi. Aika huonokin vitsi useimmiten. Nämä yhdistettynä kahviin ja makeisiin niin paketti alkaa olla kasassa.

Työhyvinvointikahvilaa kannattaa kokeilla, jos työpaikalta löytyy muutama innokas touhottaja. Se vie mukanaan ja ilahduttaa monia, eniten ehkä pitäjiään. Ilo tuntuu olevan tarttuva ilmiö. Sitä toivon jokaisen työpäivään!

Sonja Hiltunen
Luokanopettaja

HAASTE! Huumori

Parhaimmillaan huumori osana työtä parantaa työhyvinvointia ja tuottavuutta. Hyvä huumori on tilannetajuista, eikä loukkaa ketään. Nauru rentouttaa ja se tarttuu helposti. Huumori voi olla työyhteisön liima! Jos itselleen voi nauraa töissä, kertoo se myös työyhteisöstä ja työilmapiiristä. Tauot ja muut yhteiset hetket ovat tärkeitä yhteisöllisyyden kannalta, ja ilman niitä on vaikea oppia tuntemaan työtovereita.Haastamme sinut tänään pohtimaan, miten huumori vaikuttaa sinun työssä jaksamiseesi. 

Jaa kommenttikenttään kuva, video, idea tai asia joka saa sinut hyvälle tuulelle.  Luodaan yhdessä huumorin ja iloisuuden kommenttiketju. Haasta myös joku, joka saa sinut nauramaan töissä tai vapaa-ajalla pohtimaan huumorin voimaa. 

https://www.facebook.com/hyvatyoasiaa/

Mukavaa työpäivää!

Työhyvinvointini perusta on mahtava työyhteisö, innostava työ, perhe ja harrastukset

Pääsen työssäni työterveyslääkärinä kosketuksiin työhyvinvointiin sekä oman työni kautta, että asiakkaitteni kautta. Kohtaan päivittäin lukuisia erilaisissa työtilanteissa ja työpaikoissa työskenteleviä ihmisiä, joilla kaikilla on oma tilanteensa työhyvinvoinnin saralla. Oman työhyvinvointini perusta on mahtava työyhteisö, innostava työ, perhe ja harrastukset.

Työyhteisössäni Etelä-Savon Työterveydessä on tiukoissakin paikoissa tapana puhaltaa yhteen hiileen ja toimia asiakkaan parhaaksi. Tämä kaikki kumpuaa työntekijöiden välisestä luottamuksesta ja yhteisestä työnkohteesta eli asiakkaasta. Jokaisen työntekijän vastuulla on tuoda hyvää energiaa työyhteisöön ja tämä alkaa jo aamusta iloisilla hyvän huomenen toivotuksilla. Tämä hyvä mieli tarttuu. 

Työnimua koen päivittäin erityisesti tilanteissa, jossa pääsen tekemään tiimissä yhteistyötä työnantajan ja työntekijän kanssa esimerkiksi työkykyongelmien ratkaisemiseksi.

Vapaa-ajan minulla täyttävät lasten ja omat liikunta- ja seuraharrastukset, jotka antavat voimia. Myönteinen asenne arkeen sekä palauttava, fyysistä kuntoa kehittävä liikunta ja riittävä uni ovat oman työhyvinvointini perusta. Mieluummin lähden aamukuudelta lenkille kauniiseen luontoon kuin palaan väsyneenä juhlista kotiin.

Meistä jokainen voisi jatkossa lähteä työhön levittämään hyvää oloa oman asenteensa ja käyttäytymisensä kautta, koska se tulee korkojen kanssa takaisin.

Oskari Valtola
Työterveyslääkäri
Etelä-Savon Työterveys Oy