
Voisinko minä elämässä erilaisiin asioihin kompastellut, vanhemmuuden kuuluisissa ruuhkavuosissa pyristelevä nainen oppia nauttimaan pienistä arjen hetkistä enemmän ja oikeasti hiljentää välillä?
Positiivinen elämän asenne.
Hymyile. Herää hyvin levätyn yön jälkeen, rauhassa venytellen. Anna hetki aikaa itsellesi. Pysähdy ja nauti.
Näitä kyseisiä
asioita olen niin usein itsekin erilaisilta sivustoilta lukenut. Tämän
opinnäytetyömme ideaseminaarissa olijatkin virnistivät kuullessaan
aiheemme taustalla olevan positiivisen psykologian. Aluksi oma mielikuvanikin
oli sellainen, jossa yltiöpositiiviset ja äärimmilleen viritetyt ihmiset ovat aktiivisia
kaikilla elämänalueilla, tuoden auringonvalon jokaiselle ympärillään olevalle.
Usein pohdinkin mistä ihmeestä se kaikki energia tulee?
Minä en joogaa. Aivan liian
harvoin venyttelen ja toisinaan liikuntakin jää kiireen takia väliin. Eikä aina
ole niin kiirekään, olen vain niin väsynyt päivän jälkeen, että pötkötän
ennemmin viltin alla lempisarjaani katsellen. Aivan liian usein hiivin lapsilta salaa karkkikätkölle.. Ei ehkä kaikkein terveellisin ja suositelluin tapa
palautua, mutta toisinaan toimivin.
No ne on niitä
arjen pieniä hetkiä!
Hyvän ystävän kanssa
lenkkeillessä tai metsässä kävellessä mieli lepää ja hiljaisuus on suorastaan
huumaavaa. Lapset toivat hoitopaikalla tehtyjä piirroksiaan minulle, oli ollut
ikävä äitiä. Illalla teimme ruokaa ja kävimme yhdessä leikkipuistossa. Saimme
nukuttua pitkästä aikaa koko yön. Heräsin ennen muita ja nautin aamukahvin
rauhassa.Tämän jälkeen olin valmis herättämään lapset uuteen päivään
hyväntuulisena ja kohtaamaan työkaverit sekä asiakkaat levollisena ja iloisena.
Osaanhan minä nähdä ne
positiiviset ja iloa tuottavat asiat!
Sosiaali- ja terveysalalla
työskentelevänä teen työtä muiden hyvinvoinnin eteen. Kotona on perhe
huolehdittavana ja jossain välissä olisi ihana tavata ystäviäkin. Suorittaminen
ja kiire seuraavat liian usein mukana kotiin. Luovat ja loistavat ideat
saattavat iskeä, vaikka keskellä yötä. Varsinkin silloin, kun olen valtavan
innostunut jostakin projektista, työn ja vapaa-ajan rajat menevät herkästi
sekaisin. Tämän tiedostaminen ja omien stressioireiden tunnistaminen riittävän
ajoissa, auttavat minua hiljentämään ja lepäämään ajoissa.
Työyhteisössä toisten ihmisten
osaamisen ja tekemisen arvostaminen on tärkeää. Hyvin hoidetusta työtehtävästä
voi antaa positiivista palautetta tai mönkään menneestä tilanteesta selvitään
yhdessä keskustellen. Mikäli työpaikalla ei ole säännöllistä mahdollisuutta
työnohjaukseen, voi työkavereiden kanssa omassa porukassa käydä tilanteita
läpi. Niitä ei pidä kantaa mukana. Työyhteisössä on yhtä lailla mukana esimies,
jonka työtä helpottaa huomattavasti työyhteisö, joka tavoittelee samoja
tavoitteita ja puhaltaa yhteen hiileen. Toisinaan ollaan samassa ”uppoavassa
laivassa”, toisinaan koetaan suurta työniloa ja onnistumisia. Yhteinen huumori
pitää sopivan rennon fiiliksen yllä. 😊
Me vietämme elämästämme ison osan työpaikoilla ja elämä heittää meidän jokaisen eteen erilaisia haasteita. Ollaan siis myötätuntoisia toisiamme kohtaan, työssä olemisen ei tarvitse olla pelkkää selviytymistä päivästä toiseen.
Halaa ja rakasta. Hymyile ja
naura. Ole läsnä. Pidä itsestäsi ja läheisistäsi huolta! Ei se sen ihmeellisempää ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti