Olen Sonja Hiltunen ja teen töitä luokanopettajana 40 aikuisen ja 450 oppilaan koulussa. Keskimäärin 5x45 minuuttia työpäivästäni vietän ainakin periaatteessa 20 silmäparin tuijotettavana. Mikä ihana duuni!
Huolehdin työhyvinvoinnistani tekemällä työstäni itselleni mielekästä. Ajoittain se on vaikeaa. Koitan olla vaipumatta vakavuuteen ja nauraa aina tilaisuuden tullen. Ajoittain sekin on vaikeaa, mutta yhdessä tekeminen avaa usein omia kankeita näkökulmia. Työn vastapainoksi huolehdin itsestäni juoksemalla ulkona, syömällä harmi kyllä pääasiassa sisällä ja jakamalla huoleni auliisti ystäville kahvin ja pullan ääressä.
Siitä päästäänkin luontevasti työyhteisötekooni:
Työhyvinvointikahvila! Miten hullun hauskaa puuhaa! Idea pääpiirteissään on, että muutama yli-innokas opettaja (kai muutkin voi tätä tehdä?) leipoo jonkin päivän tai teeman kunniaksi. Myös ostetut eväät käy. Pöytäliina on tärkeä ja se, että kaadetaan kahvi kuppeihin.
Uskomatonta, miten ilahduttavaa on juoda töissä jonkun toisen juuri Sinua varten kaatamaa kahvia!
Työniloa koen tiimipalavereissa, kun suunnittelun lomassa valitetaan ja nauretaan. Osoitetaan myötätuntoa ja ymmärrystä ja ollaan aina valmiita tukemaan työkaveria. Työn imua koen luokassa, kun lasten kanssa lähdetään sivuraiteille ja annetaan hommien lähteä käsistä - tai kun ylipäätään annetaan hommien lähteä käsistä. Se on yhteinen ja hallitsematon liito, vaikka päätyisikin mahalaskuun, mihin auttamatta toisinaan päätyy...
Työhyvinvoinnin parantamiseksi hymy toimii aina. Ja vitsi. Aika huonokin vitsi useimmiten. Nämä yhdistettynä kahviin ja makeisiin niin paketti alkaa olla kasassa.
Työhyvinvointikahvilaa kannattaa kokeilla, jos työpaikalta löytyy muutama innokas touhottaja. Se vie mukanaan ja ilahduttaa monia, eniten ehkä pitäjiään. Ilo tuntuu olevan tarttuva ilmiö. Sitä toivon jokaisen työpäivään!
Sonja Hiltunen
Luokanopettaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti